Alkoholi ja siitä puhuminen

Minua on Facebookissa moitittu meuhkaamisesta ja pyydetty hankkimaan harrastus. Mieliä on pahoitettu. Päivitykseni alkoholiin liittyen ovat puuduttavaa luettavaa.

Näin sanojat eivät ole väärässä. He ilmaisevat mielipiteensä ja ovat mielipiteessään luonnollisesti oikeassa. Ja he ovat oikeassa myös siinä suhteessa, että olen ottanut alkoholin hampaisiini. Miksi ihmeessä?

Pääsyy on hyvin yksinkertainen: olen saita ihminen. Varsinkin silloin, kun joudun maksamaan muiden tekemisistä. Alkoholi on pahe, joka tuottaa yhteiskunnallemme ylivoimaisesti suurimmat suorat ja epäsuorat kustannukset joka ikinen vuosi. Alkoholi tuottaa verotuloina reilun miljardi euroa vuodessa. Sen aiheuttamat suorat kustannukset (poliisi, sairaalat, sairaankuljetus yms.) ovat 4-6 mrd euroa vuodessa, arvioijasta riippuen. Epäsuorat kulut (lastensuojelu, poissaolot töistä, sekundääriset sairaudet ...) ovat samaa luokkaa, jälleen arvioijasta riippuen. Yhteensä siis 8-12 mrd euroa vuodessa. Eli nettokulut (verotulot vähennettynä) ovat luokkaa 6,5-10,5 mrd euroa vuodessa.  Jaettuna reilulle kahdelle miljoonalle kotitaloudelle tekee 3-5 tuhatta euroa per kotitalous per vuosi. Tuota rahaa minä en haluaisi maksaa.

Toinen syy siihen, miksi juuri alkoholi on suosikki-inhokkini on sen aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen järjetön määrä. Noin miljoona suomalaista naista kärsii siitä, että jollakulla lähipiirissä on ongelmia alkoholin kanssa. Vastaavassa tilanteessa olevia miehiä on noin 700 000. Yhteensä siis noin 1,7 miljoonaa suomalaista kärsii epäsuorasti alkoholin aiheuttamista haitoista, vaikkei itse joisi pisaraakaan. Jätetään raha tässä kohtaa sivuseikaksi ja keskitytään miettimään miten paljon surua, itsesyytöksiä ja henkistä traumaa tämä yhteiskunnallemme aiheuttaakaan.

Alkoholitutkija Ilkka Maunu kertoo, että hän usein kysyy luennoidessaan yleisöltä, ketkä tietävät jonkun henkilön, jolle alkoholi on ongelma. Hän toteaa aina yleisölleen, että ne, jotka eivät nostaneet kättään, valehtelevat. Piste. Jokainen suomalainen tietää vähintään yhden henkilön, jolle alkoholi on todellinen ongelma. Mutta asiaa peitellään, ongelmaa ei haluta myöntää.

Alkoholista ei ole kiva puhua. Raivoraitis on ilonpilaaja, tiukkapipo ja pitää itseään muita parempana. Suomalaisessa yhteiskunnassa on kolme hyväksyttyä syytä olla juomatta: usko, alkoholismi tai se, että olet kuskina. Absolutistien kanssa ei ole kiva olla. He nostavat asian pinnalle ihan vain olemalla ilman viinaa. Tämän olen kuullut päin näköä sanottuna useammissakin pikkujouluissa.

Meillä jokaisella on paheemme. Yhdellä se on alkoholi. Toisella tupakka. Kolmannella ylensyönti. Näitä riittää. Enkä todellakaan minäkään väitä olevani paheista vapaa, en missään tapauksessa. Ja ehkäpä paheet jopa tekevät elämästä elämisen arvoista...

Alkoholi on kuitenkin paheista kallein ja se aiheuttaa selvästi eniten inhimillistä kärsimystä. Alkoholin haitat on pidettävä esillä ja mielessä. Ikävää asiaa ei voi painaa villaisella. Toki asiasta voi puhua eri tavoin, minä puhun siitä oman persoonani ja temperamenttini mukaan.

Aion jatkossakin pitää asiaa esillä. Joku ei pidä siitä. Joku pahoittaa mielensä. Ymmärrän sen. Mutta maailma ei ole pelkkiä kissavideoita. Ikävistäkin asioista on voitava puhua, kukin omalla tyylillään. Ja eri mieltäkin saa ja pitääkin olla. Kunhan vain oma mielipide perustellaan faktoilla ja ollaan eri mieltä asiasta, toisen mielipidettä kunnioittaen.