Viestintä on vaikea taiteenlaji.
Kaikkein vaikeinta viestintä oman kokemukseni perusteella on sähköpostilla. On kauheaa huomata, miten itse kirjoittamani sähköposti voidaan tulkita täysin päinvastoin kuin mitä kirjoittaessani tarkoitin. Vika ei siis ole vastaanottajassa, vaan kirjoittajassa, minussa itsessäni. Olen viime aikoina useita kertoja törmännyt tilanteeseen, jossa olen itse kauhuissani omaa tekstiäni myöhemmin lukiessani todennut, että kyllä, tämän voi tosiaankin tulkita aivan toisin päinkin. Kiirehän se useimmiten on moiseen syynä, ei tarkkaan mieti mitä sähköpostissa kirjoittaa ja siinä sitä ollaan.
Myös suullinen viestintä on joskus kovasti haastavaa. Siinä havaitsen useitakin erilaisia ongelmia: Ensinnäkin sammakot. Minun kaltaiseni kova puhuja päästää suustaan sammakoita vähän väliä. Ja vaikka kuinka yritän ensi miettiä ja sitten sanoa, puhetta tulee ja sammakoita hypähtelee.
Toinen ongelma suullisessa viestinnässä on se, ettei tule riittävän hyvin mietittyä etukäteen sanojaan. Ja sitten viesti tulee ulos väärin. Mitä hankalampi asia, sitä tarkemmin sanansa on asetettava. Ja etukäteen mietittävä.
Kolmas haaste minulle on innostuminen. Kun mieleni on hyvä ja iloinen ja olen aktiivisuutta ja tarmoa täynnä, alan höpottämään. Ja kun niin käy, nuo kaksi edellä mainittua ongelmaa nousevat esiin. Huoh.
Ja tämä kaikki siis ihmiseltä, joka on kohta 25 vuotta puhunut, kouluttanut, työkseen ....
Viestintä on vaikea taiteenlaji.
Ajatuksiani elämästä, työelämästä, arvoista. Osa enemmän tosissaan, osassa kieli poskessa. Toivottavasti ne erottuvat toisistaan. Näkökulmia arvoihin uuden elämäntilanteen kourissa. Elä pitkään ja iloitse!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti