Vaikeista asioista puhuminen

Hyvien uutisten antaminen on helppoa. Ja mukavaa. Sitä on huomattavan vaikeaa tehdä väärin.

Sen sijaan huonojen uutisten viestiminen voi olla erittäin hankalaa. Työpaikan menetys, huonosta työsuorituksesta huomauttaminen tai huonojen henkilökohtaisten uutisten välittäminen ei ole helppoa.

Omien sanojen valinta hankalista ja ikävistä asioista puhuttaessa on äärimmäisen tärkeää. Huonojen uutisten tuoja on useimmiten itsekin vahvan tunnekuohun vallassa, ja tuollaisessa tilassa väärien sanavalintojen tai jopa ihan suusta lipeävien sammakoiden ilmaantuminen on todennäköisimmillään. Varsinkin, jos ei ole mahdollista etukäteen sanojaan kunnolla suunnittella ja miettiä, jos tilanne tulee eteen yllättäen. Viestiä välittäessä harkinta on avainsana, puhu rauhallisesti ja harkitse normaaliakin tarkemmin jokainen sanasi.

Oman tunnetason päälle pääseminen vaatii myös työnsä. Vastaanottajan kyyneliin tekisi mieli lähteä mukaan, mutta rationaalinen puoli sanoo, että niin ei saa antaa tapahtua. Jos oma tunnetaso saa vallan, harkinta sanoista ja sanavalinnoista uhkaa kadota. Omien tunteiden näyttämiselle on aikansa ja paikkansa, mutta huonojen uutisten antamisen hetki ei ole se aika eikä paikka.

Vastavoimana on tietenkin uhka siitä, että huonojen uutisten tuojaa pidetään tunteettomana ja kylmänä. Miten tuo voi sanoa tuollaisen asian noin persoonattomasti ja tunteettomasti? Vaikka tässä on vuosia tehty töitä yhdessä. No juuri siksi, että hän yrittää peittää tunteensa kaikin keinoin pysyäkseen tilanteen herrana.

Pitäisikö huonot uutiset kertoa pahimman kautta vai pehmentäen? Pehmentäminen on inhimillistä, sen avulla huonosta uutisesta saadaan vähemmän huono. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että huono uutinen kannattaa kertoa ihan niinkuin se on. Ei tietoisesti pahentaen, mutta ei myöskään kaunistellen. Kaunistellun uutisen syventäminen ja huonontaminen myöhemmin se vasta raskasta onkin. On parempi käsitellä asia kerralla pahimman kautta ja sitten mahdollisuuksien mukaan kertoa asiaa parantavia uutisia myöhemmin.

Huonojen uutisten kertojan tärkein ominaisuus on kyky lukea viestin vastaanottajaa. Yksi haluaa välittömästi jutella asiasta ja jopa itkeä tirauttaa, lohtua hakeakseen. Toinen puolestaan haluaa välittömästi olla yksin ja käsitellä asian itsekseen, kyyneleensä muilta peittääkseen. Kolmas haastaa riitaa ja syyttää, täysin ymmärrettävä reaktio sekin.

Eihän siihen huonojen uutisten kertomiseen mitään vakiokaavaa ole. Jokainen sellaisen kertomaan joutuva tekee sen oman persoonansa kautta. Toinen virallisemmin ja toinen tunteellisemmin. Jokainen huonon uutisen vastaanottaja ottaa sen vastaan eri tavalla, toinen tunteellisemmin ja toinen pidättyvämmin.

Olennainen taito molemmilla, mutta tietenkin varsinkin huonojen uutisten antajalla, on kyky lukea toista ja mukauttaa omaa käytöstään toisen osapuolen reaktion mukaisesti. Empatiakyvyksikin tuota kai voisi kutsua ...