torstai 30. tammikuuta 2014

Yhteiskunnan tilasta

Lukaisin läpi Oxfamin raportin taloudellisesta epätasa-arvosta. 85 maailman rikkainta ihmistä omistaa enemmän kuin 3,5 miljardia maailman köyhintä. Yhdysvalloissa 95% vuoden 2009 kriisin jälkeisestä varallisuuden kasvusta on mennyt vauraimman 1% taskuun (tähänhän Obamakin viittasi liittovaltion tila -puheessaan), 90% väestöstä on samana aikana menettänyt varallisuuttaan. Maapallon vaurain 1% omistaa lähes puolet kaikesta varallisuudesta. Varakkain 8,5% maapallon väestöstä omistaa yli 80% kaikesta varallisuudesta.

Davosissa oli viime viikonloppuna koolla maailman taloudellinen kerma. Siellä tehtiin linjauksia maapallomme tulevaisuuden suhteen. World Economic Forum kokoontui.

Taloudellinen epätasa-arvo pallollamme kasvaa. Rikkaat rikastuvat. Köyhien olot paranevat tasaisesti, mutta erot rikkaimman osan ja köyhimmän osan välillä kasvaa yhä suuremmaksi.

Jonkintasoinen taloudellinen epätasa-arvo on tarpeellista ja järkevää. Ahkeruuden ja lahjakkuuden yhdistelmällä on voitava menestyä ja vaurastuakin. Jokainen meistä tuntee jonkun, joka on hyvä siinä mitä tekee, nauttii tekemästään ja tekee paljon työtä menestyäkseen. En usko, että monikaan tuollaista henkilöä kadehtii. Tai ei hänelle menestystä ja vaurautta soisi. Mutta entäpä se amerikkalaisen sijoituspankin meklari, joka taloudellisella keinottelulla ansaitsee miljoonia vuodessa? Ja kun korttitalo lysähtää, me veronmaksajat maksamme viulut. Tai monikansallisen yhtiön CEO, joka oman vuosibonuksensa maksimoidakseen irtisanoo tuhansia työntekijöitä?

Tuloerot ja varallisuuden erot itsessään eivät ole ongelma. Ongelma on niiden repeäminen uusiin ennätyksiin ja tilanteen jatkuva kärjistyminen. Tämän Oxfamkin toteaa raportissaan. Maailman varallisuus keskittyy yhä harvempiin käsiin. Vanhan sanonnan mukaan raha tulee rahan luo. Dystopiset näkemykset siitä, että maailmaa jonkin ajan kuluttua johtaa muutama suuryritys ovat jatkuvasti realistisempia.

Joidenkin mielestä tilanteessa ei ole mitään uutta. Ainahan on ollut taloudellista epätasa-arvoa. Miten suuri varallisuusero oli muinaisessa Egyptissä faaraon ja orjan välillä? Ero oli valtava. Mutta: maailma paranee koko ajan. Demokratia lisääntyy ja tietoa on kaikkien saatavilla. Sodat vähenevät. Miksei taloudellinenkin tasa-arvo voisi parantua? 

Ahneus vallitsee ja on muodissa. Mulle kaikki heti tänne nyt - ajattelumalli on pelottava trendi. Me ihmiset yhteiskuntana emme pärjää emmekä tule toineen, jos emme välitä myös toinen toisestamme. Henkisesti, taloudellisesti, kaikin tavoin. Tuloerojen repeäminen kertoo itsekkyyden kasvamisesta yhteiskunnallisissa rakenteissa ja ihanteissa.

Mitä minä keskiluokkaisena, valkoisena, keski-ikäisenä miehenä voisin tälle tehdä? Perheeni kuuluu tuohon varakkaimpaan 8,5%:iin. Voinko tehdä muuta kuin kuluttaa omasta mielestäni järkevästi ja ekologisesti ja maksaa veroni? Maksan veroni kiltisti ja lisäksi laitamme noin 1% nettotuloistamme hyväntekeväisyyteen. Riittääkö se? Mitä muuta voisin tehdä? Mitä muuta pitäisi tehdä?

Onko minun ja perheeni tehtävä tuohon varakkaimpaan 8,5%:iin kuuluvana asiaa korjata? Vaiko tuon rikkaimman prosentin, jolle varallisuutta on kertynyt yli miljoona taalaa? Ja jos joku, minä tai muut, asialle jotain tekevät, niin palaako asia nopeasti ennalleen, raha edelleen kertyy harvojen käsiin?

Toivon, että Davosin kokouksessa osattiin päättää asioita siihen suuntaan, että Oxfamin raportin sisältö tulee huomioitua. Toivon, että yhteiskunta ja valtiot ymmärtävät pientä ihmistä ja yksittäistä perhettä ylemmillä tasoilla päättämään asioista sellaiseen suuntaan, että maapallosta voi tulla parempi paikka, myös taloudellisen tasa-arvon näkökulmasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti