Osallistujien aktivoimisesta

Viime syksynä sain yhdeltä kouluttamaltani ryhmältä kommentin, että kouluttajan ei pidä "repiä" osallistujaryhmältä vastetta esitykseen, jos sitä ryhmältä ei luonnostaan tule. Olin siis kouluttamassa ryhmää, kyseessä oli kolmen tunnin tietoiskutyyppinen, luentomainen koulutus. Aihe oli sanalla sanoen tylsähkö ja yritin saada ryhmän mukaan, osallistumaan. Jakamaan tietoa toisilleen, kysymään, kommentoimaan ja kehittämään. Mukana tilaisuudessa oli kyseisen asiakasorganisaation aiheesta vastaava asiantuntija vastaamassa hankaliin kysymyksiin ja myös itse oppimassa ryhmän feebackista. Osallistujia oli noin 30.

Minä siis käytin kaiken kokemukseni ja viehätysvoimani saadakseni ryhmän avautumaan, puhumaan. Ja ei millään. Ei sitten millään. Pari ihan yksittäistä kysymystä sain ryhmältä, joista luonnollisesti vuolaasti kiittelin. Varsinaista keskustelua ei syntynyt.

Kun sitten myöhemmin sain yhteenvedon koulutuksen palautteista, oli parikin osallistujaa erikseen kommentoinut, että kouluttaja yritti liiankin innokkaasti saada ryhmän osallistumaan. Vihjeenä oli, että jos ryhmä ei halua lähteä mukaan keskusteluun, ei sitä saa liikaa yrittää.

Ryhdyin jälkikäteen oikein miettimään, että teinköhän oikein, kun melko sinnikkäästikin yritin saada ryhmän mukaan? Vai olisiko minun pitänyt aikaisemmin luovuttaa ja vain puhua puhuttavani?

Pidän edelleen kantani: kouluttajana minun tehtävänäni on pyrkiä tuottamaan osallistujille tehokas oppimisen mahdollisuus käytettävissä olevan ajan ja muiden resurssien puitteissa. Ja osa tuota oppimista on keskustelu, jopa tehokkain osa. Koen, että ryhmän osallistuminen, yhdessä keskustelu, vertaisoppiminen on olennainen osa oppimista, oppimista tehokkaimmillaan. Koen, että tehtäväni kouluttajana on tehdä parhaani, että saan ryhmän avautumaan ja osallistumaan. Tässä tapauksessa en tuossa tehtävässä onnistunut, mutta jälkikäteen ajatellen tein ihan oikein, kun parhaani yritin.

Mitä keinoja käytin ryhmän osallistuttamiseen? Avauksessa erikseen pyysin heiltä aktiivisuutta, keskustelua ja kysymyksiä. Aloitin tilaisuuden esittämällä ryhmälle kysymyksen siitä, miksi olemme kokoontuneet aiheen ääreen. Jonka jälkeen kävimme yhdessä aiheen taustaa läpi, minä osallistujien huomioita taululle kirjaten. Ryhtyessäni esittämään asiaani kysyin jatkuvasti heidän kommenttejaan ja kysymyksiään. Heitin kysymyksiä ryhmälle ja pyysin heidän kommenttejaan ja vastauksiaan. Käytin siis mielestäni kaikkia mahdollisuuksien rajoissa olevia tekniikoita ryhmän avaamiseen.

Mitä sitten olisin voinut tehdä toisin, jotta olisin saanut ryhmän avautumaan? Olisiko minun pitänyt yrittää vahvemmin aktivoivia opetusmenetelmiä, kuten pari- tai ryhmäkeskusteluja? Olisiko minun pitänyt kysellä ryhmän mielipidettä vielä enenmmän? Olisinko voinut käytökselläni tai sanavalinnoillani aktivoida heitä paremmin? Rehellisesti sanottuna, en tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin. Käytin kaiken kokemukseni ryhmän aktivoimiseen. Se ei riittänyt. En keksi, mitä olisin annetun ajan ja välineet huomioiden voinut toisin tehdä.

Mitä tästä nyt sitten jäi päähäni?
Ensinnäkin se, että ryhmät ovat erilaisia. Saman organisaation saman päivän iltapäiväryhmä oli aivan erilainen, keskustelua oli runsaasti ja se oli äärimmäisen hyödyllistä. Sama organisaatio, sama aihe, sama aika käytettävissä, sama tila, vain eri ryhmä.
Toiseksi: kyllä minä jatkossakin aion tehdä kaikkeni ryhmien aktivoimiseen. Vain hyvin harvoin on käynyt niinkuin tässä kävi. Jokseenkin aina ryhmässä on yksilöitä, jotka omalla aktiivisuudellaan auttavat minua avaamaan tilanteen. Koen olevani huono kouluttaja, jos en ryhmää mukaan pyri aktivoimaan.